October 2, 2017

Please reload

Julkaisut

Yleisiä väärinkäsityksiä taikuudestani, osa 2

November 21, 2017

Tervetuloa lukemaan toista osaa tekstisarjaa, jossa käsittelen klassisia väärinymmärryksiä, joihin ammattitaikurina työssäni törmään. Oletko tyhmä kun et tajunnut taikurin temppua? Ovatko salaisuuteni julkista tietoa? Onko taikurin korttipakassa jotain vikaa? Näihin kysymyksiin löydät näkökulmia tästä tekstistä, kun käsittelen niitä pilke silmäkulmassa. Antoisia lukuhetkiä!

 

Olen tyhmä, kun en tajunnut taikurin temppua

 

Olit sitten kummituksia pelkäävä kukkahattutäti, salaliittoteorioita fanittava foliohattumies tai muuten vaan pihalla kuin Donald Trumpin kellertävät hiuskarvat, ei mitään syytä huoleen. Taikuudella ei ole tekemistä älykkyysosamäärän kanssa. Tästä kertoo jo se, kuinka hyvin taikuus toimii niin korkeasti koulutetuille kuin peruskoulunsa päättäneille. Klassinen vitsi siitä, että insinööri on taikurin pahin painajainen, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin olen huomannut, että mitä älykkäämpi yleisö, niin sitä helpompi sille on tarjota taianomaisia kokemuksia.

 

Suurin osa taikuuden illuusioista on suunniteltu niin, että niiden toimiminen on täysin riippuvainen katsojan luottamuksesta itseensä ja kykyihinsä. Tämä on yksi taikureiden tärkeimmistä aseista. Usein juuri älykkäät ihmiset luottavat omiin havaintoihin ja päätelmiinsä. Toisin sanoen, mitä älykkäämpi olet ja, mitä enemmän luotat itseesi, sitä helpompi sinulle on tehdä taikuutta. Suomalaiset ovat poikkeuksellisen älykästä ja sivistynyttä kansaa. Meidät on lapsesta asti opetettu ymmärtämään, tutkimaan ja analysoimaan asioita. Juuri tämä on seikka, mikä tekee taikurin työskentelystä helpompaa – niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa. Jos siis taikurin esitys teki sinuun vaikutuksen, voit pitää itseäsi tarkkaavaisena ja älykkäänä ihmisenä. Jos tulevaisuudessa epäilet älynlahjojasi esitykseni jälkeen, voin lähettää sinulle virallisen diplomin, jossa ylistetään aivonystyröitäsi ja erityisen hyvää makuasi esiintyvän taikurin suhteen. Voidaan lisätä diplomin tuottamat kustannukset keikkapalkkioon.

 

Saatat miettiä, että ovatko taikurit sitten älykkäitä? Jos joku saa elantonsa siitä, että vetää jänistä hatusta, niin se tuskin on merkki poikkeuksellisista älynlahjoista. Päinvastoin se saattaa herättää kysymyksiä henkilön mielenterveyden tilasta, jos sitä on tehnyt työkseen 50 vuotta eikä vieläkään osaa lopettaa. Saattaa myös olla aihetta ottaa yhteyttä eläinsuojeluun. Voi jänis raukkaa.

 

Salaisuuteni ovat kaikkien saatavilla

 

Tänään saatavilla olevan informaation määrä on suurempi kuin koskaan aiemmin. Tästä syystä monet ajattelevat, että kaikki maailman tieto asiasta kuin asiasta, on löydettävissä. Esittämäni taikuuden suhteen tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Se voi johtua siitä, että et ole saanut kutsukirjettä Tylypahkaan. Tai sitten siitä, että sinulla ei ole miljoonaa euroa ylimääräistä tililläsi.

Historian saatossa taikurit ovat suojelleet salaisuuksiaan ja pitäneet huolen siitä, ettei taikuuden todelliset salaisuudet leviä yleisön tietoon. Tiesitkö, että ennen vanhaa taikuripiirit olivat hyvin pienet ja melkein kaikki salaisuudet olivat pienen porukan hallinnassa? Jos halusit kuulua porukkaan, sinun piti täyttää vaatimukset ja sisään pääsi ainoastaan suositusten kautta.

 

Läpi historian taikurit ovat noudattaneet samaa kaavaa: todelliset salaisuudet liikkuvat mestarilta oppilaalle. Myös itse olen saanut oppia parhaimmat salaisuuteni klassista tietä: joku toinen taikuri on pitänyt minua salaisuuden arvoisena, ja jakanut kallisarvoista tietotaitoaan kanssani. Tämä on ollut minulle korvaamatonta. Näitä salaisuuksia ei huudella turuilla tai toreilla, vaan ne pidetään sisäpiirin tiedossa. Haluan kunnioittaa tätä perinnettä myös omalta osaltani. Siksi hyödynnän näitä salaisuuksia viisaasti ja harkiten jokapäiväisessä työssäni, enkä paljasta niitä, vaikka minua uhattaisiin aseella. No okei. Ehkä silloin. Tai jos maksat sen miljoonan.

 

Taikurin korttipakassa on joku juttu

 

Absurdeja ilmiöitä nähdessään ihmismieli helposti tekee sen johtopäätöksen, että taikurin välineissä täytyy olla jotain "erikoista". Miten muuten ilmiöt voisivat olla mahdollisia? Minulla on erikoisten selitysten kehittämisestä paljon omakohtaista kokemusta. Kun itse tapasin ensimmäisen kerran taikurin, kysyin vakavissani, ”Voitko näyttää sun taskut, onko sulla jokin kaukosäädin, jota painamalla pelikortit vaihtavat väriä?”. En ole koko urani aikana törmännyt yhtä villeihin selityksiin, mitä omassa mielessäni liikkui taikurin esitystä seuratessa. Mielikuvitukseni keksi vaikka minkälaisia elektronisia vempaimia, joilla voi lukea ajatuksia, langettaa yleisö hypnoosiin, pyyhkiä yleisön muisti ja niin edelleen.

 

Epäilys, että taikurin korttipakassa on jotain "vikaa", on todennäköisesti yksi yleisimmistä, joihin ammattitaikurina jatkuvasti törmään. Toisaalta se on imartelevaa, sillä se implikoi, etten kykenisi hämmästyttämään yleisöä ilman ylimääräisiä kepulikonsteja, vaan taustalla on ”pakko olla jotain muuta”. Tämä juuri tekee korttitaikuudesta niin kiehtovaa, kun eriskummallisia asioita voi saada aikaan niin arkisella välineellä hyödyntäen vain omaa ammattitaitoaan. Kuitenkaan, vakuutteluistani huolimatta, kaikki eivät meinaa uskoa, että korttipakka todella on tavallinen. Tästä syystä olen lisännyt esitykseeni useita kohtia, joissa avustaja tarkistaa käyttämäni korttipakan. Jos sieltä löytyy salaluukkuja, piilotettuja jäniksiä, magneetteja, elektroniikkaa tai mitään muutakaan epäilyttävää, niin keikan tilaaja saa rahat takaisin välittömästi. Itse jään joka tapauksessa voitolle, kun olen ehtinyt taikomaan yleisön lompakot tyhjiksi jo useaan otteeseen ennen esityksen loppua.

 

Taikuus on helppoa

 

Mikä tahansa on helppoa, kun sen osaa. Tuskin meistä kukaan silti ajattelee, että rubikin kuution ratkaiseminen on helppoa vain siksi, että joku tekee sen käden käänteessä. Tai no, toki on sanottava sen verran, että Seppo-sedän joka vuotinen korttitemppu hirsimökin vanhalla tikkipakalla saattaa olla helppo. Kuitenkin, katsoessamme huippuunsa hiottua taitoa, meidän on vaikea edes aavistaa, kuinka paljon sen taustalle mahtuu verta, hikeä ja kyyneleitä.   

 

Tämä jos mikä pätee erityisesti taikuuteen. Taikurit ovat ainoa ammattikunta, joka käyttää kaiken aikansa sen harjoittelemiseen, että he pystyisivät piilottamaan sen, mitä todella osaavat. Asialleen omistautuneet taikurit käyttävät tuhansia ja tuhansia tunteja salaisten taitojen ja metodien hallitsemiseen. Tämä on kuitenkin vasta jäävuoren huippu. Ammattilainen ei pelkästään hallitse taikuuden tekemistä, vaan myös sen esittämisen. Kun puhumme esittävästä taiteesta, pitää se luonnollisesti sisällään myös lukuisia muita osa-alueita. Voisinkin sanoa, että sinällään kuka tahansa voi harjoitella temppuja kotona ja esittää niitä turvallisessa ympäristössä kavereilleen. On kuitenkin aivan toinen asia esittää niitä suuren yleisön edessä maksettuna viihdyttäjänä. Se tuo taikurina olemiseen kokonaan uudet haasteet; harvat menestyvät ja suurin osa ei pääse edes alkuun. Taikuri Luttinen on joskus sanonut jotain tähän suuntaan: “Ensimmäiset kymmenen vuotta taikurin työstä on itsensä nolaamista.” Hän on varmasti sanonut tämän pilke silmäkulmassa, mutta uskon, että siinä piilee myös totuuden siemen.

Se, kun haluaa olla mahdollisimman hyvä siinä, mitä tekee, ei koskaan voi olla helppoa. Ikävä kyllä oikotietä onneen ei ole olemassa. Joko olet valmis maksamaan hinnan ja tekemään tarvittavat uhraukset, tai sitten et ole. Tämä on ollut ainakin oma kokemukseni, kun olen jatkuvasti tehnyt töitä taikuuteni eteen.

 

Tietenkin jos Seppo-sedältä kysyy, niin hän on varmasti oikein tyytyväinen siihen samaan korttitemppuun, mitä hän on esittänyt joka joulu talvisodasta lähtien. Mummo kun unohtaa aina vuoden aikana, miten se menikään.
 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Arkisto
  • Facebook Black Round
  • YouTube - Black Circle
  • Instagram - Black Circle

Keikkapyynnöt

Manageri

Miika Luomaranta

Puisto Live

+358 40 048 0792

taikuri@miikakorkatti.com

tai lomakkeen kautta.