October 2, 2017

Please reload

Julkaisut

Valemuistojen maailma

October 2, 2017

 

 

Ajattelu, päätteleminen ja muistaminen ovat ihmisenä olemisen keskeisintä toimintaa. Se, mitä muistan ja mitä sen pohjalta päättelen, on siis koko tietoisen olemiseni perustus. Huomaan usein pitäväni muistiani tarkkana ja luotettavana tiedonantajana. Tutkimusten mukaan aivoni ovat kuitenkin täynnä vääristyneitä muistoja ja uusia syntyy joka päivä. Pystyn todellisuudessa muistamaan ainoastaan pienen osan siitä, mitä koen ja joka kerta, kun yritän muistaa jotain kokemastani, potentiaalisesti muutan muistoani. Jotkut asiantuntijat sanovat, että muistaminen on todellisuudessa illuusio, koska muistissa on niin paljon virheitä.

 

Valemuistoissa on jotain, joka on kiinnostanut minua pitkään ja jotain sellaista, mitä haluan jakaa teille kaikille. Uskon, että tämä on aihe, josta monet eivät ole kuulleet puhuttavan ja jotain sellaista, joka ei ole tullut monelle mieleen. Seuraavalla lyhyellä matkalla avaan suurpiirteisesti, mistä valemuistoissa on kyse ja lopuksi kerron hieman siitä, kuinka ne liittyvät myös omaan työhöni.

 

Mistä on kysymys?

 

Valemuistojen mielenkiintoinen maailmaa on avautunut itselleni pitkälti Elizabeth Loftuksen tutkimusten pohjalta. Kyseinen asiantuntija on oman alansa pioneeri, joka on tutkinut muistojen muuttumista ja valemuistoja aina 1970-luvulta saakka. Toisin sanoen lähes kaksi kertaa kauemmin kuin minä olen elänyt tällä planeetalla. Mitä hänellä sitten on sanottavana tästä aiheesta?

 

Valemuistoilla tarkoitetaan muistoa, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on kokonaan tai osittain virheellinen. Yleensä valemuistot ovat luonteeltaan viattomia ja vaarattomia, arkielämän tapahtumamuistoihin muodostuneita virhepäätelmiä. Niiden syntyminen on luonnollista ja helposti selitettävissä.

 

Ihmisen muisti ei toimi kuin videokamera. Se ei tallenna asioita kokonaisina tapahtumaketjuina, vaan pelkkiä palasia matkan varrelta. Muistaminen on päättelevään rakentamiseen perustuvaa toimintaa, jossa mieli pyrkii muodostamaan näistä muistipalasista johdonmukaisia kokonaisuuksia. Toisin sanoen, jos päättelen väärin, muistan väärin. Valemuisto voi syntyä, kun mieli vastaanottaa virheellisen, mutta tarpeeksi uskottavan tarinan siitä, mitä on tapahtunut. Tällöin mieli voi liittää muistiin tallentuneet palaset kyseiseen tarinaan ja valemuisto syntyy.

 

Pimeä puoli

 

Muistitutkimukset siis osoittavat, että ihmisen on helppo manipuloida vahingossa tai tahallaan omia muistojaan. Niitä on myös mahdollista ohjailla, muokata, ja jopa istuttaa muiden ihmisten toimesta. Elämme maailmassa, missä toiset ihmiset voivat tahattomasti tai tahallisesti saada meidät unohtamaan tai muistamaan asioita väärin.

 

Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä tilanteista, joissa ihmiset ovat manipuloineet toisen ihmisen muistoja. Poliisit ovat kuulusteluiden aikana saaneet lukemattomia syyttömiä ihmisiä uskomaan, että he ovat toteuttaneet rikoksen. Poliisikuulustelut ovat tuottaneet silminnäkijöiden muistiin kuvitteellisia tapahtumia ja henkilöitä rikospaikalle. Löytyy myös paljon tapauksia, joissa terapeutit ovat synnyttäneet potilailleen muistikuvan, että he ovat joutuneet hyväksikäytön uhriksi, vaikka mitään sellaista ei koskaan ole oikeasti tapahtunut. Nämä ovat kaikki ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka haavoittuvainen ihmisen muisti voi olla.

 

Valemuistot ja taikuus

 

Psykologian ja valemuistojen maailma on kiehtonut taikureita aina muinaisista ajoista saakka. Taikurit ovatkin kehittäneet läpi historian erilaisia psykologisia työkaluja, joiden tavoite on tehdä tempuista parempia ja näin ollen tarjota ihmisille parempaa viihdettä ja taianomaisempia kokemuksia. Näiden työkalujen joukkoon kuuluu myös taito istuttaa ja muokata yleisön muistikuvia. Kyseessä on aihe, josta taikuuden mestarit eivät välttämättä usein jaa tietoa eteenpäin. Syy on selvä, sillä valemuistojen maailma avaa kokonaan uuden ulottuvuuden, kun puhutaan mahdollisimman mahdottomien ilmiöiden luomisesta.

 

Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, kuvailen hieman sellaisten työkalujen luonnetta, joita taikurit hyödyntävät monenlaisissa tilanteissa ja jotka ovat tulleet itselleni tutuiksi. Esimerkiksi joissain tilanteissa taikurin voi olla perusteltua ”piilottaa” taikaesityksen heikkoja kohtia. Hyödyntämällä tilanteeseen sopivaa menetelmää taikuri voi ”hävittää tapahtumia” yleisön muistikuvista tai muuttaa muiston sisältöä. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapahtumat, jotka muistaessaan mysteeri tekisi pienemmän vaikutuksen yleisöön.

 

Joskus taas taikuri saattaa haluta vaikuttaa yleisön muistikuviin pidemmällä tähtäimellä niin, että saadaan aikaan ns. pyrstötähti-efekti. Siinä on kyse ilmiöstä, jonka toimiessa yleisö pidemmän ajan päästä muistaa nähneensä taikurin esittäneen jonkin ilmiön paljon ihmeellisempänä kuin se todellisuudessa oli. Vaihtoehtoisesti on myös mahdollista saada yleisö muistamaan ilmiö, jota taikuri ei ikinä edes esittänyt.

 

Taikurin esitys on toki useimmiten jo sellaisenaan ikimuistoinen kokemus. Voit kuitenkin kuvitella, kuinka hyödyllisiä edellä mainitut työkalut voivat olla. Ei pelkästään taikuuden luomisen, vaan myös markkinoinnin näkökulmasta: ihmiset kertovat entistäkin uskomattomampia tarinoita taikurin esityksestä kavereilleen, ja hyvät tarinat luonnollisesti lähtevät kiertämään.

 

Loppusanat

 

Valemuistojen maailma osoittaa, ettei kenenkään muisti ole erehtymätön tiedonantaja. Omat tai muiden muistikuvat eivät välttämättä ole totta, vaikka niitä kuvailtaisiin täydellisellä itseluottamuksella tarkkoja yksityiskohtia myöden. Ihmisellä on taipumus täyttää aukot muistissaan asioilla, jotka hän luulee kokeneensa, eikä välttämättä asioilla, jotka ovat totta. Liitämme helposti muistoihin ajatuksia, jotka liikkuvat mielessämme tapahtumien jälkeen ja asioita, jotka kuulemme jälkeenpäin. Muistot päivittyvät ilman, että välttämättä edes tiedostamme asiaa. Mielestäni tämä todellisuus on tärkeä tiedostaa, vaikka toisaalta ei pidä alkaa neuroottiseksi asian suhteen.

 

Valemuistoista huolimatta luottamuksen on nimittäin oltava vuorovaikutuksen perusta ja keskeisin elementti ihmisten välisissä suhteissa – ilman sitä mikään ei toimi. Me ihmiset olemme vajavaisia monella tavalla ja kaikki se kuuluu ihmissuhteisiin. Aina ei kuitenkaan kannata luottaa sokeasti omiin tai toisten muistikuviin. Siihen on hyvä syy...

 

 

------------------------------

Jäikö aihe mietityttämään ja kaipaat luettavaa? Elizabeth Loftus: The formation of false memories, Recovered memories, Eyewitness testimony: The influence of wording a question, Leading questions and the eyewitness report, Creating false memories

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Arkisto
  • Facebook Black Round
  • YouTube - Black Circle
  • Instagram - Black Circle

Keikkapyynnöt

Manageri

Miika Luomaranta

Puisto Live

+358 40 048 0792

taikuri@miikakorkatti.com

tai lomakkeen kautta.